MNF2013: Vapaana Valokeilassa

14. marraskuuta torstai-ilta. Sänkyni päällä tyhjyyttään ammottava jenkkikassi ja muutama paita. Kello läheni uhkaavasti puolta yötä ja minun pakkaamiseni oli vasta alussa. Laskeskelin mielessäni tunteja lähtöön ja pauhasin ajatuksissani omalle saamattomuudelleni. Miksi, oi miksi, ihmisen on aina pakattava ihan viime tipassa niin, ettei perillä voi mitenkään olla varma siitä, mitä loppujen lopuksi otti mukaan ja mitä unohti kotiin. Kaiken lisäksi jouduin vaatimaan koko perheen jeesaamaan makuupussin etsimisessä. Sitä tarvitaan kerran vuodessa festareilla. On siis täysin luonnollista, että se sijaitsee varaston perimmäisessä nurkassa.

Miksi ihminen suunnitelee tarkasti kolmen päivän ajan (ja hieman sen yli) tarvittavat vaatteet, etsii kaikista "uskottavimmat" yövaatteet, pakkaa kosmetiikkatuotteista mukaan kaikista pienimmät matkakoot ja ajattelee kauhulla tulevia öitä parin sentin paksuisen makuualustan päällä koulun kylmällä lattialla?

Koska vuoden odotus on päättynyt ja on (jälleen) aika suunnata Maata Näkyvissä -festareille :) Perjantai aamuna seurakunnan pihasta lähti bussi kohti Turkua. Matkaporukassa oli tällä kertaa melkein puolet ensikertalaisia, ja me loput olimme..noh.. ikäloppuja konkareita :D 

Väsymys painoi itse kutakin ja kovin olisi tehnyt mieli nukkua ensimmäiseen ja viimeiseen pysähdykseen saakka, mutta eihän siitä siinä seurassa mitään tullu. Eräs takapenkin tunari kirvoitti yhdet jos toisetkit naurunremakat sanomisillaan ja tekemisillään. 

Ihan oikeasti, yksi festareille lähtemisen kohokohdista on bussimatkat. Aina joskus siellä saattaa sattua ja tapahtua ja kuulla vaikka mitä :D

Ennätysnopeasti kuluneen matkan jälkeen olimme Turussa aikaisemmin kuin koskaan ennen. Saimme rauhassa nauttia iltapalasta ja toistaiseksi hiljaisesta festaritunnelmasta Messukeskuksessa ennen kuin siirryimme HK Areenalle illan pääkonserttia varten.

Siellä esiintyivät..

The Rain

 

Minä en keksi tästä bändistä oikein mitään muuta sanottavaa kuin, että..

Tuuli kulki jälleen kerran.. :D 

The Rain on ollut pystyssä jo pitempään ja tahtomattanikin olen kuullut heidän biisejään. Ne on ihan mukiin meneviä, mutta ei ihan sitä mille minä sytyn :D

Kontrol

Kontrol soittaa elektronista pop/rockkia kristillisessä hengessä. Yhtyeessä vaikuttaa Idän Ihmeistä tuttu Atte-Veikko. Jonkin verran olen kuullut Kontrollia etukäteen, mutta festareilla aloin oikein kunnolla kuuntelemaan ja pohtimaan, että hei täähän kuulostaa ihan hyvältä. Mietein tosissani levyn ostamista, mutta sitten päätin tyytyä aluksi kuuntelemaan sitä Spotifysta. Suosittelen lämpimästi!

Erityisesti tykkään tästä biisistä:

Himmelszelt Aerial Artistic Team

 

 Ihan huikean näköinen akrobaatti esitys oli kyllä tosi uutta ja erilaista. Sirque du Soleilin fanina katselin mielelläni tätä huikeaa taidon täyteistä esitystä :) 

Puhujat: Valtteri Hämäläinen ja Marko Sagulin 

Kahden miehen mielenkiintoinen tapa pitää kaksi sekä eriviää että yhtenevää opetusta. Miehet puhuivat vuorotellen ja kieltämättä täytyy myöntää, että se oli hirveän nerokas tapa pitää mielenkiintoa yllä ja saada porukan huomio.

 LZ7

 

 

 

LZ7 on vanha tuttu parin vuoden takaa, vuoden 2011 festareilta. Vuonna 2011 bändi nostatti Areenan tunnelman kattoon ja fiilis oli katossa koko keikan ajan. Tanssittava musiikki sai ihmiset ahtautuman permannolle ja elämään mukana biiseissä. 

Yleensä minä en ole kovin innokkaana menossa permannolle pomppimaan, koska siellä on liikaa ihmisiä, todella kuuma ja ennen kaikkea ahdasta. Tänä vuonna oli kuitenkin fiilis, että tästä on otettava kaikki irti. Menin poikkeuksellisesti muutaman kaverin kanssa permannolle fiilistelemään LZ7 mahtavaa musiikkia. Ei kestänyt kauaakaan, kun permannon ilmoitettiin olevan täynnä. Me olimme onneksi valinneet paikkamme viisaasti laidasta, missä ei ollut niin ahdasta ja oli helpompaa liikkua ja tanssia. LZ7 veti huikean keikan; tunnelma oli korkealla, porukka tanssi aivan innoissaan ja bändin jäsenet hehkuttivat, kuinka ihanaa on esiintyä Suomessa :) Kyllä mekin tykättiin teistä!

Perjantai päivän kruunasi ihanan tunnelmallinen ehtoollismessu!

Säestäjinä toimi Maksetut viulut. Ihania sovituksia, ihana fiilis! 

Messussa saarnasi (erittäin hyvin) Pasi Palmu. Hän vieraili meidän seurakunnan syysleirillä ja piti yhden päivän raamattuopetukset. Kuuntelimme festareilla Pasin saarnaa hymyssä suin leiriä muistellen, sillä siellä hän käytti hiukan yllättäviä vertauksia opettaessaan meille ensimmäisestä Pietarin kirjeestä :D 

Ihanan päivän jälkeen suuntasimme majoituskoululle, joka oli entuudestaan tuttu parin vuoden takaa. Kohtalaisen kovaääninen järkkäri piti pihalla myrskytuulessa melkoisen palopuheen siitä, että kukaan ei laita mitään herätyskelloja soimaan ennen kello 6.30.. Silloin oli myös yhteinen herätys saman miehen toimesta, eikä sekään ollut sieltä hiljaisimmasta päästä :D 

Kohtalaisesti nukutun yön jälkeen oli aika suunnata festarialueelle ja kipin kapin aamupalalle. Ruoka on hyvää ja tärkeää ja siitä pitää aina huolehtia, mieluiten ensimmäisenä :D

Meidän ohjelmaan osallistuminen alkoi areenalta ensimmäisen konsertin muodossa. Rumpubattle oli ihan hauska tapa herätellä ihmiset alkaneeseen päivään. 

GFM 

 

GFM on tietääkseni ennen tunnettu nimellä GodFM. Ihan kuuneltavaa räp-tyylistä musiikkia, mutta itse en ole ihan innokkain fani. Ei mitään vikaa, muttei mitään sellaista mikä sykähdyttäisi mua.

  Pastorit

Pastoreita kuulin viime kesän eviksillä ekan kerran. Tää hiphop/räp/mikä lie kombo ei ihan auennu mulle kesällä eikä niin käyny oikeastaan nytkään. Biisien sanat jäi vähän heikolle hapelle muutenkin, kun äänentoiston kanssa oli paikoitellen tosi pahoja ongelmia. Mutta pisteet pojille näyttävästä showsta. Oli liekinheittimiä, savua ja konfettitykkejä (ihmettelen tosin ensimmäisen ja viimeisin yhdistelmän paloturvallisuutta), jotka kyllä toivat esiintymiselle näyttävyyttä. Lieskat lisäsivät kyllä reippaasti lämpötilaa areenalla. Me istuimme ihan ylimmässä kerroksessa ja sielläkin tunsi niistä huokuvan lämmön. Hiukan huolestutti kahtoa eturivissä pyörteileviä ihmisiä..

Lounaan jälkeen suuntasimme ensimmäiseen studioon. K-18 studiossa sai kuulla Mikko Vaismaata, hyvää opetusta ja aivan ihanaa housebändiä :)

 Pikaisen lounastauon jälkeen suuntasimme kuuntelemaan Unelmakorjaamon ketjukolarikertomuksia -konserttia (pakko tunnustaa, etten ole vielä koskaan älynny kiinnittää huomiota noihin konserttien nimiin). Täällä esiintyi myös kls. , joten jälleen muutama porukasta (minä mukaan lukien) suuntasi kohti permantoa ja mahdollisimman eteen fiilistelemään. Konsertissa esiintyi;

 Audile

 

 

 Audile soittaa elektronista tanssi musiikkia, joten keikan aikana oli mahdollisuus todellakin fiilistellä. Valojen käyttö oli myös ihan omaa luokkaansa tällä keikalla. Suosittelen kuuntelemaan esim. Hands up biisin tältä yhtyeeltä.

 Great Wide North

Kuva täältä koska MN:n flickr:stä ei löytynyt kuvia

Great Wide Nort on veljesten perustama rock bändi Kokkolasta. Pojat tulivat tunnetuksi Uuden musiikin kilpailusta, jonka jälkeen heidän biisejään alkoi soimaan myös radiossa. Ihan mukiin menevää musiikkia, jota on ihan ilo kuunnella, mutta aivan suoraan tämä ei minuun iske. Keikan aikana satuimme olemaan truefanien edessä, minkä seurauksena kuulo meinasi kadota korvatulpista huolimatta :D

kls.

Koska Flickr:stä ei löytynyt kuvia tältä keikalta, ajattelin linkittää tähän youtubesta löytyvän keikkavideon. Näin ollen voit halutessasi kuunnella (ja katsoa) koko kls.n keikan :)

Kls. soittaa rock musiikki, jossa on hienoa sanomaa. Kappaleiden sanoitukset pysäyttävät aina ajattelemaan uskoa ja elämää. Aurinko nousee (sen täytyy olla niin) on mielestäni yksi kauneimmista ja ihanimmista kls:n biiseistä ja kuuntelen sitä tämän tästä. Suosittelen lämpimästi kuuntelemaan sen täältä. Bändi tekee hienoa työtä myös esirukouksen saralla, sillä heidän kotisivuillaan on mahdollisuus lähettää luottamuksellinen esirukouspyyntö :)

Toisen studio mahdollisuuden aikana, suuntasin Itsetunnon juurihoitoa -studioon. Siellä oli vastassa psykologi, jonka kanssa pohdimme identiteetin juuria ja jokaisen ainutlaatuisuutta. Aihe ei ollut millään tavalla helppo, mutta jotenkin koin studion annin jäävän hiukan valjuksi. Tai olisin toivonut saavani siitä enemmän irti.. Väsymyskin alkoi painaa päälle kuunnellessa tasaista puhetta, joka välillä keskeytyi enemmän tai vähemmän oleellista kysymyksistä ja kommenteista (aiheeseen liittymättömät keskustelut hiukan kyllä ärsyttivät minua.. Kuten sanoin olisin halunnut saada kanavasta enemmän irti, mutta kun ei niin ei).

Iltapalan jälkeen oli päivän viimeisen ohjelman, pääkonsertin, vuoro. Tavallaan päivä tuntui kuluneen hujauksessa Messukeskuksen ja HK Areenan väliä rampatessa, mutta toisaalta aamullisesta heräämisestä tuntui olevan pieni ikuisuus. Aluksi pääkonsertti ei tuntunut itseeni kolahtavan, sillä kaikki esiintyjä nimet olivat noh.. ennen kuulemattomia (voiko niin sanoa?) Teraa lukuun ottamatta, eikä sekään ole ihan sieltä omasta top10-listalta.

Kahden permannolla pompitun keikan jälkeen koin olevan viisasta rauhoittua kerrankin katon rajaan istumaan ja katsomaan pääkonsertin esiintyjiä;

Parkour Akatemia

Okei.. Tämä oli jotain todella uutta :D Tällaiset "temppu" painotteiset numerot festariohjelmassa jotenki yllätti mut. En tiedä oliko se Himmelszelt enempi tyttöihin vetoava, joten vastapainoksi pojille oli tämä Parkour :D Who knows, mutta hyvin tyypit veti. Kauheen helpon näköstä :D

Tera

 

Tera soittaa myös gosbel rockia. Bändi toimi ennen nimellä Terapia (tiedän tämän, sillä sisareni on kuunnellut heitä nuorempana), mutta olisiko 2006 jolloin -pia pääte tippui nimestä. Bändi ei ole ikään oikein sytyttänyt mua, joten en jaarittele siitä sen enempää.

 Immanuel

Immanuel tekee yhteistyötä(?) Pastoreiden kanssa ja musiikki on hyvin samankaltaista. Jonkun biisin kohdalla tuli meinaan sellainen "hetkinen, eikös me kuultu tämä jo päivällä" -ajatus :D Ei, ei ollut tämäkään ihan minun juttuni.

 
Juha Heinonen & Timo Nisula ja Samuli Luomaranta vastasivat puhepuolesta. Heinosen ja Nisulan käymä keskustelu oli ihan hauska ja uusi tapa puhua. Timon stoorista ei mielestäni tänä vuonna näytetty sitä perinteistä videota (vai menikö se minulta vain ohi) vaan asiasta kuultiin haastattelumuodossa. Hämmentävää. Olisin kaivannut sitä perinteistä videota vanhan MN-logon kera.

Lopuksi pääesiintyjä Hawk Nelson (Kanada)

Parina viime vuotena pääesiintyjä on ollut raskaampaa musiikkia soittava bändi. En ehtinyt tutustua tämän vuotiseen esiintyjään etukäteen, joten toiveet eivät olleet kovin korkealla. Ensimmäisen biisin jälkeen tuli tunne, että nyt vois kyllä ehdottomasti mennä permannolla ja sinnehän sitä sitten mentiin. Tämä pop/rock musiikki oli sopivan pehmeää ja kevyttä, joten se upposi minuun täysillä. Kaikista kaunein biisi oli Faithful ja sen takana oli vielä kauniimpi tarina solistin sairaasta sisaresta. Biisin aikana sai todella kokea Herran kosketuksen itsessään ja olo tuntui todella ihanalta. Samalla koin vahvaa tarvetta rukoilla lähimmäisteni puolesta sekä permannolla vieressäni olevan, minulle täysin tuntemattoman, pojan puolesta. Ihana bändi, ihana keikka ja vielä ihanampi fiilis sen jälkeen!

Sunnuntai aamu valkeni hiukan paremmin nukutun yön jälkeen. Aamutoimien lisäksi piti pakata tavarat lähtövalmiiksi.

Aamupalan jälkeen oli aika suunnata kulku Sanajumalanopalvelukseen

Jälleen kerran ihan huikea jumalanpalvelus. Mahtava housebänd (katsokaa nyt miten vaikuttava porukka) sekä ennen kaikkea vaikuttava saarna! Saarnassa oli käytetty hyväksi diaesitystä, joka tuki hyvin puhetta. Puhe oli selkeästi suurnattu nuorille ja itse ainakin kuuntelin sitä todella suurella mielenkiinnolla! Ihan mahtava fiilis kertakaikkiaan!

Lounaan jälkeen oli päätöskonsertin aika. Olin odottanut tätä ehkä eniten, koska siellä esiintyivät Miriam ja Idän Ihmeet. Ainut festariostokseni oli Idän Ihmeiden uuden levyn, johon otin vielä omistuskirjoituksen ja Atte-Veikon nimmarin :)

Marjo Anttoora piti viimeisen puheen ja päätöskonsertissa esiintyi myös tämän vuoden Gospelstara. Huikea veto Swing Low:sta :D

Tänään ei enää jaksanut mennä permannolle eilisen setin jälkeen, joten tyydyin fiilistelemään penkistä käsin. Mutta niihin bändeihin..

 Miriam

Kuulin Miriamia ensimmäistä kertaa Kälviällä Kalliolla-tapahtumassa. Normaalisti tällainen raskaampi rokki (hienostuneesti melodisen metallin ja rockin välimaasto) ei ole se minun juttuni, mutta Ossi Mäki-Reinin loistavat sanoitukset iskostuivat niin syvälle, että levykin oli pakko ostaa. Siitä asti sitä on sitten tultu kuunneltua ja mitä enempi olen kuunnellut, sitä enemmän olen siitä alkanut tykkäämään. Mahtavaa, että Miriam pääsi päälavalle esiintymään! 

Idän Ihmeet

Olen muistaakseni ennenkin hehkuttanut teille Idän Ihmeitä :D Heidän nerokkaat sanoitukset ja leikittelevät rytmit ovat aivan parhautta! Uudelta levyltä oli youtubessa julkaistu pari sinkkua Herätys Jumala ja Yksisarviset. Ensimmäinen kolahti ja kovaa sanojensa puolesta tämän hetkisessä elämäntilanteessani. Festarikeikka painottui enimmäkseen uuden levyn biiseihin eikä siinä mitään, tämä oli erilaista Idän Ihmeitä. Lavashow ja ilmeily oli tällä kertaa jäänyt vähemmälle ja meininki oli paljon rauhallisempaa. Pidin, en ehkä ihastunut niin paljoin kuin viimeksi, mutta pidin kuitenkin. Uudella levyllä oli Kaupungin valot -biisi, joka on äärimmäisen kaunis ja olen kuunnellut sitä iltaisin :)

Kaiken kaikkiaan festarit oli tänä vuonna yllättävän hyvät! Siihen nähden, että artisti ja puhuja kattaus ei ohjelman perusteella etukäteen napannu, niin paikan päällä moni yllätti positiivisesti. Messusta ja jumiksesta jäi erityisen paljon käteen. Fiilis oli todella hyvä ja jokaisesta hetkestä tuli todella nautittua! Odotan innolla ensi vuotta, toivottavasti sinäkin olet silloin siellä :)

Tässä vielä virallinen kooste festareista:

Lähes kaikki postauksen kuvat: MN Flickr

P.s. Pahoittelut tästä kilometri postauksesta. Enkä muuten tosiaankan tiedä, miksi tämä teksti meni näin pieneksi präntiksi hulluilla väleillä. Se ei muutu mihinkään, vaikka tekisin mitä >:(