One Hundred

Kolmenumeroinen raja on nyt ylitetty!
Kesti lähes tulkoon kolme vuotta (!) julkaista 100 postausta. 
Myönnän, olen ihan surkea bloggaaja!

Olen laiska päivittäjä, blogi on kirjava sekamelska enkä usko sen kiinnostavan kovinkaan monia. Näistä huolimatta, en osaa luopua blogista. Siitä on tullut sekä harrastus että itseilmaisun keino. 100 postausta on jonkinlainen rajapyykki. Mietin pitkään, mikä tekisi tästä postauksesta erilaisen?
Minä.
Henkilö, joka olen tämän blogin takana.

Olen

-  Syntynyt parhaimpien lastenohjelmien aikakautena, 90-luvulla. 

- Ulospäinsuuntautunut, tunteellinen hölmö joka rakastaa ja viljelee sarkasmia

- ilta- ja yöihminen!

- Eläinrakas maatilan tyttö

- Kotikissa

- Uskovainen.

- Haaveillut elokuvaan pääsystä, haluaisin olla lastenpiirretyssä ääninäyttelijänä :D

- Musiikin suurkuluttaja. Soitan pianoa sekä saksofonia ja laulan
- Esiintymiskammoinen 

- Koukussa tiettyihin sarjoihin
- Rakastunut musikaaleihin

 

- Kasvanut Disney elokuvien keskellä. Mulan on erittäin lähellä sydäntäni!

 - Hyvää vauhtia addiktoitumassa kahviin
- Kakkumaakari, joka kokeilee aina uusia reseptejä :D

Olen kärsinyt koulukiusaamisesta. Kuusi ensimmäistä kouluvuotta eivät alkaneet kovin iloisesti. Kävin esikoulun ja alakoulua pienessä kyläkoulussa. Pienissä kouluissa vallitsee tietty hierarkia, kastijärjestelmä, jossa minä, ylipainoisena, olin pohjimmaisena. Tyttöjen välinen kiusaaminen sekä non-verbaalinen kiusaaminen ovat kaikista musertavimpia. Kiusaaminen muuttui virtuaaliseksi ja sain kamalia viestejä, jotka nujersivat minua. En vain osannut puhua asioista kenellekään. Viidennen luokan alussa en enää kestänyt. Aloin oireilla kiusaamiseen fyysisesti. Olin väsynyt ja usein sairaana. Kiusaaminen paheni kaiken aikaa, ja asiat tuotiin opettajien tietoon todisteiden kera. Minun yksityisyyden rajoja koeteltiin liikaa, kun puhelinnumeroni lähti leviämään kyseenalaisilla keskustelupalstoilla. Opettajat sanoivat olevansa tietoisia tilanteesta. Yhtäkkiä heidän mielipiteensä muuttui. Minä olin heidän täydellisen koulun pahin oppilas, öykkäri, joka pilasi toisten lasten elämän. Äitiäni syytettiin huonosta kasvatuksesta. Se oli viimeinen pisara. 

 Otin todistukseni ulos ja vaihdoin koulua. 

Sain uuden elämän toisessa alakoulussa. Minut otettiin avosylin vastaan kesken lukuvuoden ja sopeuduin luokkaani yllättävän hyvin. Sain uusia ystäviä ja aloin saada normaalin lapsen elämän. Olin.. onnellinen.

Kiusaaminen kuitenkin vei minulta itsetunnon. Enkä ole saanut sitä vielä(kään) takaisin.

En pysty hyväksymään itse itseäni, mutta minä yritän. Yritän kovasti.

 Jonain päivänä, minä aion katsoa peiliin hymyillen ja todeta:

"Minä olen ihana!"
 

And Thats Who I Am! 

 Tavoitteena on jatkaa blogin kirjoittamista joten toivotaan ettei 200. postauksen rajaa tarvitse odottaa kolmea vuotta :)

(Kuvat: http://andthatswhoiam.tumblr.com/)